Iskander (ohjus)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Iskander
Iskander-M järjestelmä esittelyssä.
Iskander-M järjestelmä esittelyssä.
Tyyppi Ballistinen ohjus
Valmistushistoria
Valmistusmaa Venäjä
Ohjus
Kantomatka 500km

Iskander (ven. Искандер, Nato-raportointinimi SS-26 Stone) on venäläinen lyhyen kantaman ballistinen ohjus.

Alkuperäinen Scud-ohjusten korvaajaksi aiottu OTR-23 Oka kiellettiin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välisellä INF-sopimuksella. Ohjuksen kantamaa jouduttiin sopimuksen mukaan rajoittamaan 500 kilometriin eli Iskander on lyhyen kantaman ohjus SRBM.

Ohjuksen kehitystyö aloitettiin NKP:n keskuskomitean ja ministerineuvoston päätöksellä 21. joulukuuta 1988. Ohjuksen kehitti KBM pääsuunnittelijanaan Sergei P. Nepobedimyi. Iskanderin ensimmäinen onnistunut laukaisu tapahtui vuonna 1996 ja järjestelmä esiteltiin MAKS-messuilla 1999. Päivitettyä Iskander-M-järjestelmää testattiin 2011.

Ohjuksen vientiversio Iskander-E kantaa 50–280 km ja sen tarkkuus CEP on 20 m. Ohjuksen kärki painaa 480 kg. Venäjän asevoimien käytössä olevalla versiolla (Iskander-M eli Tender) on suurempi kärki, se kantaa pidemmälle ja on tarkempi.

Ohjus on tarkka ja siinä on tavanomainen taistelukärki. Taktinen ohjus Iskander on yksivaiheinen ja kiinteäpolttoaineinen. Ohjuksessa on elektronis-optinen pääteohjausjärjestelmä, joka lisää ohjuksen tarkkuutta samoin kuin inertiajärjestelmän lisäksi GPS/GLONASS-paikannin.

Kesällä 2014 uutistoimisto Tass kertoi Venäjän asevoimille toimitetun jo monelle paikkakunnalle 500 kilometrin kantaman Iskander-M-ohjuksia. Ohjusten tuotannosta vastaa Venäjän valtionkonsernin Rostehin tytäryhtiö Vysokototšnyje kompleksy (lyh. NPO VK, toiselta nimeltään High Precision Systems).[1][2][3] Venäjä on päivittämässä ohjusta, ja se saataneen operatiiviseen käyttöön viimeistään vuoteen 2020 mennessä. [4]

Iskander eli SS-26 Stone

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestelmä 9M72 Iskander / Tender 9M72E Iskander-E
Nato-tunnus SS-26 Stone SS-26 Stone
Otettu käyttöön 1998 2002
Pituus 7,28 m 7,28 m
Läpimitta 914 mm 914 mm
Siipien kärkiväli 1 500 mm 1 500 mm
Paino 4 615 kg 3 800 kg
Hyötykuorma 800 kg 415 kg
Kantomatka 415 km 280 km
Tarkkuus (CEP) 5-7 m 10–30 m
  • Iskanderin kantomatka Kaliningradista.
    Iskanderin kantomatka Kaliningradista.
  • Kaksi Iskanderia kuljetuksessa.
    Kaksi Iskanderia kuljetuksessa.
  • Iskander-M kuljetusalustallaan (МZKT-7930, vuonna 2011).
    Iskander-M kuljetusalustallaan (МZKT-7930, vuonna 2011).
  • Iskander-M Moskovassa (2009).
    Iskander-M Moskovassa (2009).
  • Iskander-E ohjuksia (Volgograd, 2008).
    Iskander-E ohjuksia (Volgograd, 2008).
  • Asuntoon iskeytynyt venäläisen Iskander-ohjuksen rakettimoottoriosa Gorissa (2008).
    Asuntoon iskeytynyt venäläisen Iskander-ohjuksen rakettimoottoriosa Gorissa (2008).
  • Naamioitu Iskander-M-kompleksi Taka-Baikaliassa harjoituksen aikana. Kesäkuu 2021
    Naamioitu Iskander-M-kompleksi Taka-Baikaliassa harjoituksen aikana. Kesäkuu 2021

Vastaavia järjestelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Russian Defense Ministry to get two Iskander-M missile systems tass.ru. 18.7.2014. Viitattu 6.3.2015. (englanniksi)
  2. ↑ 9K720 Iskander-M (SS-26 Stone) - Program globalsecurity.org, viitattu 6.3.2015, (englanniksi)
  3. ↑ 9K720 Iskander-M (SS-26 Stone) globalsecurity.org, viitattu 6.3.2015, (englanniksi)
  4. ↑ Russia to upgrade Iskander-M missile upi.com. 11 huhtikuuta 2017. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän ja aikaisemman Neuvostoliiton maasta maahan -ohjukset

SS-designaatio:

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Iskander_(ohjus)&oldid=22153102”